Mä olen kyllästynyt tämän sivuston roskapostiongelmiin (ja mä kaipaan muutenkin vaihtelua), joten Kesämaan nettipäiväkirja siirtyy tästä eteenpäin tänne. Tervetuloa!

~Mun elämääni...~

Yksi kuva kaiketi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Ja eipä näin yksitoikkoisesta päivästä tuhatta sanaa kovin helposti saisikaan.

Päivän havainto: Ihmisen on kuin onkin mahdollista ylettyä koskettamaan kielellään nenänpäätään. Äärettömän hyödyllinen taito, by the way.

~Taas näitä iänikuisia sorsia~

Mä oivalsin tänään, miks mulla on nykyään aina niin kauhea kiire opiskeluideni kanssa. Se ei suinkaan johdu siitä, että päivät olisvat lyhentyneet kahdestakymmenestäneljästä tunnista kymmeneen tuntiin tai että musta olis tullut jotenkin hitaampi ja laiskempi opiskelija (tai no...) vaan siitä, että mä olen tunkenut lukujärjestykseeni yli 50 % enemmän kursseja kuin kertaakaan aikaisemmin. Mä otan yleensä lukukautta kohden noin 30 opintopisteen edestä kursseja, mutta tänään mä laskeskelin, että tältä syksyltä mulle kertyy ainakin 46 opintopistettä. Hups... On tainnut pieni ahneus iskeä siinä vaiheessa, kun piti ilmoittautua erinäisille kursseille. Mutta voipahan sitten tarvittaessa ottaa vähän kevyemmin jollain toisella lukukaudella...

Mulla on muuten ollut ton oivalluksen takia koko päivän jotenkin paljon parempi fiilis kuin aikaisemmin. 16 "ylimääräistä" opintopistettä kutistivat mun stressini lähes olemattomaksi. Hassua!

Nyt pitäis vielä suorittaa jonkinasteisia arkeologisia kaivauksia ja etsiä toi sänky tuolta monisteiden, suttupapereiden, laskinten, tietokirjojen ja muiden tilpehöörien alta... Näyttää lähinnä siltä kuin joku olis räjäyttänyt mapillisen papereita mun sänkyni yläpuolella.  

~Oravan eväshetki~

Mä nukuin just ruhtinaalliset 12 tuntia. Tai oikeastaan mä nukuin epäruhtinaallisesti pätkittäin noin 9 tuntia ja valvoin ne loput kolme. Viereisen rapun firmalla oli nimittäin ilmeisesti pikkujoulut, jotka tietysti kestivät ihan kiitettävän myöhään. Varsinaisesta juhlinnasta ei tosin aiheutunut minkäänlaista häiriötä, mutta koko kikattava ja mekkaloiva porukka tuli aina tasaisin väliajoin tupakkatauolle tohon mun ikkunani taakse - niin kuin päivisinkin. (Eikö kyseinen firma palkkaa kuin tupakoitsijoita?) Yöllä puheen äänet ja nauru ja kaikki muu meteli vaan kuuluu hitusen paremmin tänne sisälle kuin päivällä... Lisäksi pihan koristeeksi oli laitettu tilaisuuden kunniaksi muutama ulkotuliroihu, joista yksi oli (ja on muuten edelleenkin) ihan tossa mun ikkunani alla. Yön pimeydessä semmoinen pieni roihukin muistuttaa lähinnä juhannuskokkoa... Mutta mitäs pienistä... Kerranhan niitä pikkujouluja vaan vietetään. Toivottavasti!

~Tassut~

Sain just luettua mikrobilsan monistenivaskan läpi huomista tenttiä varten. Aivoissa surisee... Hitusen täytyi kyllä välillä pakottaa itseään etsimään motivaatiota, jotta sai luettua kaikki noi jutut. Kasvitieteen opiskelijana on nimittäin toisinaan vähän vaikea ymmärtää, että minkä takia mun pitäis tuntea klamydiabakteerin elinkierto tai pernaruton leviämistapa. Tai että miks mun pitäis tietää, mitä heksooseille tapahtuu lehmän sisuskaluissa. Mä kun luulin, että riittäis että mä tunnistan lehmän, kun sellainen kävelee vastaan... Mutta kaipa tää on sitten sitä yleissivistystä. Ja yleissivistystä kai sekin oli, kun mä tänään kirjastossa lukiessani kaivoin kurssiopuksesta tietoja asyylihomoseriinilaktonien syvimmästä olemuksesta sekä kemolitotrofien energianhankinnasta. Ja tiesittekö muuten, että maailmassa esiintyy vieläkin vuosittain 5000 ruttotapausta? Tai että jos oikein monta kertaa sairastaa klamydian (siis Chlamydia trachomatiksen - Chlamydia pneumoniae johtaa keuhkokuumeeseen), niin voi jopa sokeutua sidekalvotulehduksen seurauksena? Niin ja arvatkaapa kuinka suuri prosenttiosuus ihmiselimistön soluista on mikrobisoluja? 1%? 7%? 15%? Ehei! Jokaisen ihmisen kehossa soluista peräti 90 prosenttia on mikrobeja. Kääk! Mähän olen vähemmistönä omassa kehossani! Eipä tosiaan mikään ihme, jos joillakin ihmisillä on antibioottikuurin jälkeen vähän kumma fiilis...

~Suohirviö~

Mulla meni tänään taas luennolla hermot siihen, että mun hiukset oli koko ajan silmillä. Kosto oli suloinen! Pitäis vissiin käydä taas kampaajan juttusilla...

---

Beata, Minna, Eeva... Milläköhän kaikilla nimillä mua on vuosien kuluessa kutsuttu? Yläasteen superhyperpirteä liikunnanopettaja nimittäin kutsui mua Eevaksi (oltiinkin niiiiiiiiiiin samannäköiset Eevan kanssa ), kemianopettajalle mä olin Minna ja tänään luennolla mä olin Beata. Siis Beata! Ilmeisesti mä en olekaan niin uniikki kuin mä olen kuvitellut... Aina mut sekoitetaan johonkuhun toiseen! Hmph!
---

Tältä päivältä ei oikeastaan olekaan mitään muuta kerrottavaa... Paitsi että ollaan Pauliinan kanssa menossa ensi kuussa yhdessä takaisin autokoulun penkille. Eli uusia autojuttuja luvassa.

Nyt nukkumaan!

~Rautatieasemalla sunnuntai-iltana~

Mistähän se johtuu, että bussikuskit kokevat voivansa noudattaa ihan omanlaisiaan liikennesääntöjä? Luulevatko ne, että meistä matkustajista olisi jotenkin nautinnollista istua bussikyydissä kädet, sormet ja varpaat ristissä ja toivoa, että kukaan ei kolaroi bussin perään, kun kuski iloisesti peruuttelee sadan metrin matkan moottoritiellä? Siis moottoritiellä! Sääntö numero yksi: moottoritiellä ei saa peruuttaa. Sääntö numero kaksi: MOOTTORITIELLÄ EI SAA PERUUTTAA!!! Mua ei enää yhtään ihmetytä ne keskustassa aikaisemmin syksyllä sattuneet hit and run -tyyppiset bussikolarit...

Ei muuta nyt tällä erää. Pitäis lukaista noi viimeiset kasvit, jotta vois mennä huomenna taas selailemaan niitä kuivattuja näytteitä... 34 nimeä jäljellä. Ei paha!

~Sorsa Espoossa viikko tai pari sitten~

Mikrobilsan prujut odottavat tossa vieressä lukijaansa, joten mä en kauheasti jouda kirjoittelemaan...

Päivä lyhyesti (ja mahdollisimman tylsästi): 93 kasvia (vaikka ei meillä lasketa...), kaksi tuntia maaperätiedettä, kaksi tuntia puutarhatiedettä, lenkkeilyä, mikrobilsaa, kaupassa käyntiä, apteekissa asiointia (Täällä on muuten niin paljon apteekkeja, että mä en ole kertaakaan ostanut lääkkeitäni kahdesti samasta apteekista. Nyt oli Fleminginkadun apteekin vuoro.).

Päivän infoähky: Tiesittekö, että suomalaiset saavat ravinnostaan liian vähän kromia. Siitä olis hyötyä sokeriaineenvaihdunnassa ja sen puute voi kuulemma johtaa jopa sokeritaudin puhkeamiseen. Nimimerkillä: Ostin tänään kromitabletteja

Loppukevennys: "23% of all photocopier faults worldwide are caused by people sitting on them and photocopying their butts."

Nyt sitä mikrobilsaa...

~Hiekanveistelyä Kampissa lauantaina~

Eilen vietettiin kaverin synttäreitä Espoossa. Meitä oli koolla ihan mukava pikkuporukka ja ilta kului herkutellessa sekä pelien ja jopa leikkien parissa. Mukavinta oli kuitenkin huomata olevansa taas kaltaistensa joukossa. Tuntui nimittäin oikein kodikkaalta viettää aikaa porukassa, jossa joku aivan luontevasti selittää kokkauskokemuksistaan käyttäen sellaisiakin termejä, kuten 'molekulaarinen koostumus' sekä 'morfologia'. Kaverin juustosarvet olivat kuulemma kyllä molekulaariselta koostumukseltaan vastanneet juustosarvia, mutta morfologiassa oli ilmeisesti ollut jonkinasteisia puutteita. Kyseinen lausahdus pelasi loistavasti yhteen mun huumorintajuni kanssa.

Ja nyt mulla ei taas ole aikaa kirjoitella enempää vaikka asiaa vielä oliskin... Sori... Mun kiireiden pitäis loppua näillä näkymin tammikuun puolen välin tuntumassa. Lohdullista, eikö totta?